| 6.12.2002 Whangarei, Uusi Seelanti
HYVÄÄ
ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Kirjolippu Oy:n valmistamat liput liehuivat 6.12.2002

Naapurit lippukakkukahveilla: Lisbeth,
Bengt, Louise,
Vivi-Maj, Bo - kuvan ulkopuolelle jäivät Alf ja Boris
sekä tietysti s/y Li, s/y Tinto ja s/y Lorna.
16.12.2002 Auckland, Uusi Seelanti (Hyvää Aulin päivää!)
Juuri kun olemme valittaneet suomalaisseuran puutetta, kuului laiturilta
"Hei Kristiina!". Se oli Liisa, osin Uudessa
Seelannissa, osin Suomessa asuva kääntäjä. Teimme treffit sunnuntaiksi ja
lähdimme Liisan autolla Dargavilleen, länsirannikolle. Uusi
Seelanti on kapea maa, Whangareista on vain 60 km toiselle puolelle. Uuden
Seelannin länsiranikko on täysin erilainen kuin itäpuoli: satamia ei
juurikaan ole, rannikko on pohjoisessa suoraviivaista hiekkarantaa, etelässä
syvien vuonojen halkomaa. Ei ihme ettei ensimmäinen eurooppalainen, Abel
Tasman innostunut maasta, sillä hän rantautui länsirannikolle. Vasta
kapteeni Cook purjehti Uuden Seelannin ympäri löytäen itäpuolen suojaiset
satamat.
Tasmanian meren aallot murtuivat mahtavasti kohisten
Dargavillen hiekkarannalle. Tuli mieleen Jane Campionin elokuva Piano, jossa
rantaudutaan samanlaiselle, silmänkantamattomiin jatkuvalle hiekkarannalle.
Paluureitti kiemurteli pitkin kapeita hiekkateitä kumpuilevan maaston,
lammaslaumojen ja pienten kylien halki. Hanski kävi tutkimassa luolaa, jonka katosta fosforihämähäkit olivat tehneet tähtitaivaan.
Mukavan sunnuntaipäivän päätteeksi nautiskelimme ruotsalaisen s/y Lornan
pariskunnan tarjoamaa glögiä - olihan toinen adventti. Hieman hikistä hommaa
juoda kuumaa glögiä auringonpaisteessa 30 asteen lämmössä.
Maanantaina asentaja vaihtoi Perkinsin moottoriin vesipumpun ja niin oli
viimeiset työt tältä erää tehty. Tiistaina, tällä kertaa nousuveden aikaan jätimme
Whangarein. Samana päivänä ajoimme vain 15 mailin jokiosuuden ja jäimme
ankkuriin avomeren laidalle. Aamulla delfiiniparvi tuli ankkurilahteemme.
Vähän sen jälkeen Auli katseli oudonnäköistä delfiinin evää. Se olikin hai - olisihan se pitänyt jo
nähdä isosta, pyöreähköstä evästä. Uimahalut, jos niitä nyt oli
ollutkaan, katosivat oitis.
Nostimme ankkurin ja lähdimme seilaamaan kohti 50 mailin päässä olevaa Great
Barrier saarta. Taivas oli tasaisen harmaa, mutta tuuli sopivasti pohjoisesta ja
saimme myötätuulen koko matkalle.
Great Barrier Island on suurin Hauraki-lahden 47 saaresta ja yksi
harvoista, joilla on englanninkielinen nimi. Nimeämisen takana on jälleen kerran
kapteeni Cook. "Iso vallisaari" on upea paikka. Syviä, suojaisia
lahtia riittää ja melkein koko saari on virkistysluetta lukuisine
kävelyreitteineen.
Kävelimme ensimmäisenä päivänä katsomaan vuoristojokeen rakennettua vanhaa
patoa. Tältä saarelta, kuten muualtakin, alettiin järjestelmällisesti kaataa
tuhansia vuosia vanhoja kauripuita. Kun rannan puut oli sahattu, siirryttiin
vuoristoisen saaren rinteille, jossa runkojen kuljettamisesta tuli ongelma.
Vuonna 1926 rakennettiin vuorelta alas virtaavaan jokeen puinen pato. Kun sen
10x5 metrisen luukun taakse oli kerääntynyt tarpeeksi vettä, avattiin luukut
ja jokiuomaan hilatut kauritukit kulkeutuivat vesimassojen mukana alaspäin.
Kuljetus oli hidasta, joskus puut odottivat riittävää vesimäärää kaksikin
vuotta. Silti saarelta sahattiin vuosien 1791-1942 välillä miljoonia metrejä
kauritukkeja, opastaulun mukaan noin 15.000 omakotitalon verran.
 |

Meiltä kesti kaksi tuntia kävellä
vuorenrinnettä ylös padolle |
Saaren yhdestä lahdesta löytyi kylpy. Ei suihkua tai muuta pesupaikkaa, vaan
valtava kylpyamme. Siihen lasketaan vesi isosta tynnyristä. Jos haluaa kuuman
kylvyn, voi sytyttää itse tulet lämminvesivaraajan alle ja tunnin kuluttua
lorisee kuumasta hanasta kuumaa. Amme on hieman rähjäisen mökin sisällä
puoliksi maahan kaivettuna. Veneilijöille tarkoitettuihin palveluihin kuuluu
myös pesula: kolme paljua, joihin on kiinnitetty käsin veivattavat mankelit
sekä kaksi pyykinkuivaustelinettä; useita grillipaikkoja, kaksi isoa
kalasavustamoa ja huussi. Paikka on yksityisen perheen omistama, valvontaa tai
rahastusta ei ole. Ylläpito toimii lahjoituksin, niitä varten paikalla on
vanha sukelluspullo kolikon mentävine aukkoineen. Uskomaton paikka!

Palvelusatama: kylpy ja ... |

... pesula! |
Great Barrier saarella ja muillakin
Hauraki-lahden saarilla olisi viihtynyt kauemminkin, mutta Auckland
ja varattu marinapaikka odottivat. Lähtiessämme näimme pienen sinisen
pingviinin (yleinen täällä), kaksi valtavaa valasta (Bryden
valaita?) ja hain evän. Maanantaina parkkeerasimme noin 2000 veneen joukkoon
Westhaven marinaan, aivan Aucklandin keskustaan. Valashavainnot saavat jäädä
toistaiseksi, täällä pongataan ihan muita juttuja.
21.12.2002 Auckland,
Uusi Seelanti
Luulimme saavamme nauttia rauhallisista jouluvalmisteluista, museoista ja
nähtävyyksistä, mutta joulukiire ja kaupungin kiihkeä rytmi on saanut
meidätkin kiireisiksi. Auli matkustaa Suomeen kolmeksi viikoksi joulun jälkeen, sekin on tuonut omat hommansa.
(Auli on Suomessa 28.12.-17.1., puh. 0400-417 357.)

Kristiina ja 1999 muuta venettä
Aucklandissa on meneillään America's Cupin karsinta Louis
Vuitton kilpailu. Olemme vain 10 minuutin kävelymatkan päässä
kisakylästä, jossa voi käydä ihmettelemässä kunkin veneprojektin hallia ja
kauppaa, josta saa
logolla varustettuja vaatteita ja tavaraa. Itse kisaveneistä
on vaikea nähdä vilaustakaan. Ne nostetaan pressujen peittoon heti
kilpaosuuksien jälkeen. Vaikka rata on aivan Aucklandin ulkopuolella, noin
puolen tunnin moottoroinnin päässä, on kilpailuja helpointa täälläkin
seurata TV:stä selostuksineen ja animaatioineen. Parhaillaan tätä
kirjoittaessa kaksi amerikkalaista, Oracle ja One World
ottavat toisistaan mittaa varsin heikkotuulisessa säässä.

One World tulossa satamaan
America's Cup on yli 150 vuotta vanha
kilpailu. Se sai alkunsa Englannissa 100 Guinea Cup nimisenä vuonna 1848.
Vuoden 1851 kisan voitti jenkkivene America, jonka jälkeen nimi muuttui
ja pysyi America's Cupina. Palkintopysti on Alladinin lampun näköinen hopeinen
kannu, maailman vanhin urheilupokaali.
America's Cup on ratakilpailu ja kaksinkamppailu. Edellisen kerran
voittaja puolustaa palkintoaan ja haastaja seulotaan useita kuukausia
kestävällä karsintakilpailulla. Uusi Seelanti on voittanut kaksi viimeistä
kertaa, vuosina 1995 ja 2000. Sitä ennen pokaalin on pystynyt viemään pois
Amerikasta ainoastaan Australia, vuonna 1983. Kilpailu käydään voittajamaan
vesillä.
Virallisesti hankkeiden takana on pursiseura, käytännössä miljardöörejä
ja iso joukko sponsoreita. Team New Zealandin seura on Royal New Zealand
Yacht Squadron, joka sijaitsee samassa satamassa jossa me olemme.
Saapuessamme olimme jo menossa kysymään sieltä marinatoimistoa, mutta
kultakehyksiset, puuleikkauksin koristetut pariovet ja kyltti "Vain
jäsenille" sai meidät toisiin ajatuksiin.
Harjoittelu on aloitettu aikoja sitten. Hankkeiden ja kilpailun rahasummat
ylittävät pienen matkapurjehtijan käsityskyvyn. Varsinainen sirkus alkaa
helmikuussa, kun karsintakilpailun voittaja haastaa Team New Zealandin.

Hyvää Joulua!
29.12.2002 Auckland, Uusi Seelanti
Teimme joulun alla retken Taru Sormusten Herrasta elokuvan
maisemiin, kaamean Mordorin Tuomiovuorelle. Todellisuudessa kyseessä oli Ngauruhoe-vuori,
joka sijaitsee 350 km Aucklandista etelään, Tongariron
luonnonpuistossa. Se on Uuden Seelannin vanhin luonnonpuisto ja yksi Unescon
Maailmanperintökohteista. Ei mikään vähäpätöinen kulissi elokuvalle. Tolkienin
tarinassa Tuomiovuorella leimuaa ikuinen tuli, mikä ei olisi mahdotonta
todellisuudessakaan. Alueella on kolme aktiivista tulivuorta: Ngauruhoe
(2287m), Tongariro (1967m) ja lumihuippuinen Ruapehu (2796m), joka
purkautui viimeksi vuonna 1995.
Retkelle meidät vei suomalainen ystävämme Dennis ja
vaimonsa Xenia. Patikkareitti kulkee kahden tulivuoren välistä
nousten 1886 metrin korkeuteen, jossa sijaitsee valtava kraateri. Sen pohja on
tasainen ja helppokulkuinen, mutta muuten kahdeksan tunnin reissu on raskas
nousuineen ja laskuineen. Maisemat ylhäällä ovat kuin kuolleessa Mordorissa. Vaikutelmaa tehosti sumuinen ilma ja rinteillä leijuva rikin
löyhkä: kuin pari tonnia mätiä kananmunia olisi rikottu. Ylhäällä on
neljä järveä, joiden vesi on kirkkaan turkoosin väristä. Vain huippu on
kivierämaata, rinteillä kasvaa jäkälää, sammalta, pieniä kukkia ja
heinää. Mitä alemmas laskeuduimme vuoren toista rinnettä, sitä vehmaammaksi
kasvusto muuttui. Puuraja tuli vastaan kuin leikaten, yhtäkkiä olimme
vihreässä ja vehmaassa metsässä, jossa linnut lauloivat ja pieni joki
kuohusi. Upea reissu ja tehokas, sen tunsi seuraavana päivänä lihaksissa.
Team North Face ylittämässä Tongariroa:
Joulupäivänä kävimme katsomassa Kaksi Tornia. Harvoin pääsee sekä
näkemään elokuvan että liikkumaan sen kuvauskohteessa samaan aikaan.
Joulu meni lähtötunnelmissa, 27.12. Auli lähti kohti Suomea. Tuli tehtyä
maailmanympärimatka: kesti puolitoista vuotta purjehtia maapallon toiselle
puolella ja puolitoista vuorokautta lentää takaisin Suomeen.
Edellinen
- Seuraava
|