Etusivu  -  Lokikirja  -  Uusin  -  Reitti  -  Log in English

Edellinen  -  Seuraava

Havaiji - Kodiak, Alaska 19.7. - 10.8.2003

merkinnät: 19.7.    26.7.   3.8.   7.8.  10.8.  

19.7.2003 Tyyni valtameri 27° 44 N  157° 55 W
Viikon oleskelu Hawaii Yacht Clubilla päättyi maanantai-illan nyyttäreihin: viiden eri maasta kotoisin olevan vierasveneen porukka kokoontui yhteen syömään ja juttelemaan ennen hajaantumistaan etelään, pohjoiseen ja länteen. Ranskalaisen Chaskin, kanadalaisen SawLeeAh'in ja australialaisen illywhackerin (kippari Peter katsoo kameraan, huom. viinipullot pöydän alla, klubille ei olisi saanut tuoda omia juomia) suunta on etelä, amerikkalainen Jasmine purjehtii takaisin länsirannikolle ennen menoaan pohjoiseen. Lyhyt kohtaaminen kuvastaa Havaijin luonnetta: se on matkapurjehtijoiden tapaamispaikka keskellä Tyyntämerta. Lähes joka paikkaan on reilu 2000 mailia ja kaikki ovat tulossa jostain tai menossa jonnekin muualle. Havaijin saaret eivät itsessään ole mikään miellyttävä purjehdusalue. Kanavissa tuulee liikaa, saarten suojassa ei lainkaan, tuuli alkaa ja loppuu kuin seinään ja on puuskaista. Ankkuripaikat ovat suojattomia ja satamissa on ahdasta. Mutta vajaan kuukauden pysähdys toi meille tarvittavan katkoksen avomerielämään. Varsinkin viimeinen viikko Honolulussa sekä mukavien purjehtijoiden tapaaminen kruunasi oleskelun.
Tiistaina jätimme Honolulun, mutta emme ihan vielä Havaijia. Purjehdimme 30 mailin päähän (taas avoin ankkurilahti, onneksi svelli oli pientä) rauhoittumaan hektisestä kaupunkiviikosta. Aamulla heräsimme puheeseen, jonka lähteeksi paljastui kaksi delfiini-cahrter venettä. Toisen veneen porukka oli snorklaamassa seuraten hitaasti liikkuvaa, noin 20 delfiinin laumaa. Me vedimme äkkiä uikkarit päälle, nappasimme illalla kannelle jääneet snorklaustamineet mukaan ja sukelsimme veteen. Delfiiniit uivat meitä kohti ja pian ne näkyivät vihertävän veden alla. Hanski kroolasi kauemmaksi ja pääsi aivan lähelle, minä jäin nopeasti jälkeen. Veden alla kuului heikosti kimeitä äännähdyksiä delfiinien viestiessä toisilleen. Upeampaa aamua ei olisi voinut olla eikä parempaa jäähyväistä Havaijin saarille.

Keskiviikkona 16.7. suuntasimme Kristiinan kokan pohjoiseen ja aloitimme 2200 mailin matkan kohti Kodiakia. Päätimme siis lopulta kuitenkin purjehtia Alaskaan, vaikka 22.6. lokikirjassa kerroimme kuuden kuukauden oleskelu- ja purjehdusluvan pakottavan meidät ensin Kanadaan. Lupiin saa yleensä 6 kk jatkon ja poistuminen toiseen maahan kahdeksi viikoksi saa ajanlaskun alkamaan alusta. Kolmea viikkoa merellä ei kuitenkaan lasketa maasta poistumiseksi, vaan on todella käytävä maissa. Joten 19.6. alkanut puolen vuoden aika kuluu koko ajan, merelläkin. Ilmiselvästi sääntöä ei ole laadittu ottamaan huomioon purjehtijat. 
Pasaatituulet ovat olleet parhaimmillaan: tasaista itätuulta ilman puuskia, joten tämän purjehduksen alku on ollut mitä miellyttävin. Olemme edenneet täysin purjein 145, 129 ja 109 mailin vuorokausimatkoja. Tuuli on heikentynyt päivä päivältä, mikä tarkoittaa, että lähestymme pohjoisen Tyynenmeren korkeapaineen aluetta. Sääkartan mukaan se kattaa tällä hetkellä todella laajan alueen, joten sen länsireunaan tähtääminen etelätuulten toivossa on turhaa. Etenemme tällä kertaa suoraan kohteeseen, ilman tuulistrategioita.
Nyt on viimeinen hetki nauttia helteestä. Tropiikille tyypillinen kirkkaan sininen merivesi on vielä 26 asteista, mutta kylmenee asteittain kunnes 40 leveyspiirin kohdalla putoaa 10 asteeseen. Latitudi 40 näyttää myös olevan matalapaineiden maaginen raja, sen yläpuolelle saapuu jatkuvasti lännestä matalan keskuksia. Aika näyttää minkälaiset tuulet saamme siellä. Kodiak sijaitsee 57 leveyspiirillä.

26.7.2003 Tyyni valtameri 39° 55 N 159° 18 W
Terävä svelli ennusti säämuutosta. Olimme ajaneet kaksi päivää tyynessä, mutta suoraan edestä tuleva maininki kertoi että odotettavissa oli tuulta. Aallot kasvoivat lopulta niin suuriksi, että ne tappoivat vauhdin. Sammutimme koneen. Vasta-aallon lisäksi solmun vastavirta oli syynä vauhdin hiipumiseen. Ei kannattanut puskea väkisin, joten jäimme ankkurivalo palaen yöksi odottamaan tuulta. Se alkoi aamulla kaatosateen kera ja  tuli - kuten aallot - suoraan nenästä. Alkoi kolmen päivän kryssiminen. Tuuli ei ollut kova, 15-25 solmua, mutta meno vastatuuleen tekee elämän epämukavaksi ja saa tuulennopeuden tuntumaan kaksi kertaa todellista kovemmalta. Olimme saavuttaneet korkeapaineen eteläreunan, joka kulki itä-länsi linjan sijaan akselilla itäkoillinen-länsilounas (ENE-WSW). Siihen kun lisää korkepaineessa hieman keskustasta ulospäin puhaltavan tuulen, oli tuloksena vastatuuli pohjoiseen menijöille. Aluksi pystyimme nousemaan kutakuinkin kohteeseen (9 astetta), mutta kolmantena päivänä kurssimme oli jo 330 astetta. Otimme vendan. Kristiina kääntyi ja kääntyi, lopulta keula osoitti melkein etelään. Mitä hemmettiä? Kristiinan kryssikulma on huono, mutta ei sentään näin huono! Tuuli oli kääntynyt juuri samalla hetkellä kun muutimme halssia. Käännös takaisin styyrpuurin halssille vei jälleen kohteeseen. Naureskelimme uskomatonta ajoitusta. Hyvää oloa lisäsi avotilassa otettu suihku. Tuuli oli tyyntynyt sen verran, että pääsimme pesemään pois kolmen päivän hiet sekä rasvan ja suolan kovettaman tukan. Auli otti ennen lämmintä suihkua merivesikylvyn (=ämpärillä vettä päälle) ihan vain kokeillakseen veden lämpötilaa. Viilennyt oli. Olimme 36. leveysasteella. 
Sääkartta kertoi että korkea ulottui edelleen kauas länteen, eikä sen kiertäminen sitä kautta olisi järkevää. Oli mentävä läpi, mikä tarkoittaisi joko vastatuulta, vaihtelevaa tuulta tai tyyntä. Vaikka korkean alue on melkein kapeimmillaan kohdassa, jossa olemme, on se noin kymmenen astetta eli 600 mailia leveä.

Heti ylitettyämme 30 leveyspiirin pongasimme ensimmäisen albatrossin. Vain kolme 14 lajista elää pohjoisella pallonpuoliskolla: Black footed, Laysan ja Short tailed. Näkemämme oli mustajalka, joka on väritykseltään kokonaan ruskea. Pitkistä siivistä ja isosta koosta ei voi erehtyä näiden uljaiden lintujen tunnistamisessa.
Sen sijaan delfiinilauma jäi tunnistamatta. Niillä oli vaalea vatsapuoli, selkeä vaalea raita kyljessä ja vaalea laikku aika isossa selkäevässä. Valasoppaassa lähinna Pacific White-Sided tuli kysymykseen, mutta se ei ollut täysin samanlainen. (Myöhemmin tulimme siihen tulokseen, että ne kuitenkin olivat White-Sided delfiinejä, joita esiintyy ainoastaan pohjoisella Tyynellämerellä. Näimme näitä nopeita uimareita usein.)
Lämpötila on jatkanut putoamistaan ollen päivisin 18-20 astetta. North Facen fleecet ovat jälleen tarpeen ja pussilakanan sisälle on laitettu täkki. Sinnittelemme vielä päivisin ilman sukkia. Veden väri on muuttunut harmaaksi. Meri on ilmaa lämpimämpää, mikä aiheuttaa tiheitä sumuja. 

Ateriat supistuivat kryssimisen aikana minimiin. Syötiin vähän ja sellaista mitä oli helppo laittaa. Valmista purkkiraviolia, riisi-maissi-sipulimössöä maustettuna soijalla, makaronia ja vakuumipakattua paahtopaistia (mainio löytö Honolulusta). Kuin tilauksesta Hanskin synttäripäiväksi (25.7.) tuli tyyni sää eikä juhlamenytä tarvinnut kauan harkita: pizza. 
Tuoremuona appelsiineja, muutamaa omenaa ja sipuleita lukuunottamatta on jo käytetty. Viimeiset ruskettuneet banaanit joutuivat kääretortun sisällykseksi, joka leivottiin jonain tyynenä päivänä. Jatketaan Kristiinan ruokaohjeita tällä suklaakääretortun reseptillä, josta saamme kiittää kahta henkilöä: Anttia, joka meilasi reseptinsä meille jonnekin Galápagos- ja Marquesassaarten välille, ja Lissua, joka ei tyytynyt ruokavarastomme kuivettuneisiin kekseihin (jotka nekin taisivat olla lopussa), vaan kaipasi jotain hyvää ja makeaa. Siitä lähtien kääretorttu on ollut vakioleipomus.

Kristiinan suklaakääretorttu
3 munaa
1,5 dl sokeria
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhoja
1,5 tl leivinjauhoja
2 banaania

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi. Sekoita jauhot keskenään. Yhdistä. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista kypsäksi. Kun levy on jäähtynyt, levitä päälle banaanimössöä ja kierrä rullalle.

Alkuperäisessä reseptissä on vehnäjauhojen tilalla perunajauhoja, mutta niitä meillä ei ole. Paistoaikaa ja uunin lämpötilaa on vaikea sanoa, ehkä 180-200 astetta ja 10-20 min. Kristiinan kaasu-uuni toimii mutu-periaatteella.

3.8.2003 Kodiak, Alaska, USA

Klo 15.15 paikallista aikaa Kristiinan ankkuri vajosi Kaguyak Bayn tummanvihreään veteen Kodiakin saaren eteläosassa. Ympärillä kohoavat vihreät kukkulat, valkopääkotka pesii rannan ainoassa havupuussa ja mustat linnut (korpit?) raakkuvat vaivaiskoivussa. Ranta on täynnä punaisia ja keltaisia vadelman näköisiä isoja marjoja (karhunvatukoita?). Joku on myllännyt rantaheinikkoa (Kodiakin karhu, maailman isoin karhu?).

Honolulusta kertyi matkaa 2260 mailia, aikaa kului 18 vuorokautta ja 5 tuntia. Tyyni valtameri on nyt ylitetty toisen kerran, 7622 mailia ja 60 vuorokautta Uudesta Seelannista. Mieletön fiilis! Nyt poksautetaan kuohuviini ja jatketaan juttua myöhemmin.

7.8.2003 Kodiak, Alaska
Palataan ensin ajassa taaksepäin, merelle 40. ja 57. leveyspiirin välille. Matalapaineiden tuomia kovia länsituulia ei koskaan tullut. Korkeapaine levisi pitkälle pohjoiseen ja saimme erittäin heikkoja tuulia jos tuulta lainkaan. Kaksi vuorokautta jouduimme yhtäsoittoa ajamaan koneella. Vasta kolme vuorokautta ennen perilletuloa alkoi tuulla lännestä, korkeapaineen yläreunan tuulia. Meno oli parasta mahdollista aallokon pysyessä pienenä. 
Päivä päivältä hämmästelimme lisääntyvää valoisuutta. Jotenkin sen oli ehtinyt parissa vuodessa unohtaa, viimeksihän olimme näin pohjoisessa kesällä 2001. Jo kolmen aikaan yöllä alkaa kajastaa, aurinko nousee 4.30 ja vasta yhdeksän maissa illalla tulee pimeää. Valo on erilaista kuin päiväntasaajalla. Aurinko laskee haluttoman hitaasti, hämärä viipyilee kauan.
Lämpötila jatkoi laskuaan pysähtyen 10-13 asteen tienoille. Merivesi oli niin kylmää että pesut jäivät. Olimme lukeneet että Pohjois-Tyynellä on paljon laivoja ja romua. Näimme koko matkan aikana seitsemän laivaa. Paikoin meressä oli roskaa, mutta vähemmän kuin odotimme. Lähellä maata aloimme nähdä valtavia nilkan paksuisia levänauhoja, joiden päässä oli soikeat pallurat. Aluksi luulimme niitä verkoiksi, ne näyttivät ihan köydeltä jossa on kellukkeita. 
Mitä lähemmäs maata tulimme sitä enemmän alkoi näkyä lintuja. Myrskylintuja, myrskykiitäjiä, tiiroja, lokkeja ja kaikenlaisia tunnistamattomia merilintuja sekä kiivaasti räpytteleviä lunneja. Kyseessä on Tufted Puffin, jolla on iso kirkkaanpunainen nokka, valkoinen pää ja niskassa keltainen tupsu, josta se lienee saanut nimensä (suomeksi tupsu-lunni tai tukka-lunni). Eri tyyppi kuin Atlantin puolella.
Vihdoin uloimmat saaret piirtyivät utuisesta horisontista esiin. Oli aurinkoinen päivä, mutta taivaanrannan utu haittasi hieman näkyvyyttä. Koska ilma oli hyvä eikä meidän tarvinnut mennä suoraan tullisatamaan, päätimme poiketa luonnonsatamaan ennen Kodiakin kaupunkia.

Ensimmäisenä aamuna heräsimme pilvettömään päivään. Lämpötila oli jo aamulla 18 astetta. Aamukahvia avotilassa juodessa pulpahti hylkeen pää pinnalle. Hetken kuluttua rannalle tuli pieni vaaleanruskea peura. Valkopääkotkiin olimme jo tehneet tuttavauutta edellisenä päivänä, ne istuivat edelleen rannan ainoassa kuusessa. Latvassa oli valtava pesä, mutta niiden käytöksestä päätellen poikasia ei ollut. Lokit ja muut linnut tepastelivat alaveden paljastamalla rannalla. Auli kiikaroi niitä ja äkkäsi sinisimpukoita. Äkkiä maihin! Keräsimme ensin sinisimpukoita, jotka olivat paljon pienempiä kuin Uudessa Seelannissa. Sitten marjaan. Rasiat täyttyivät nopeasti peukalonpään kokoisista karhunmarjoista. Niitä oli tosiaan sekä keltaisia että punaisia, kummatkin kypsiä ja hyviä! Lähdimme kävelemään rantaa pitkin huudellen ja puhuen kovaa karhun varalta. Karhu näkee huonosti, mutta sillä on hyvä kuulo. Kodiakin karhu on maailman isoin, se voi kasvaa 800 kiloiseksi. Suurin osa Kodiakin saarta on karhujen vuoksi rauhoitettua aluetta. Kun vihdoin soudimme takaisin veneelle, liikkui kauimmaisella rannalla lahden pohjukassa neljä tummaa hahmoa, yksi iso ja kolme pientä. Emokarhu ja kolme poikasta! Hihkuimme ja ryntäsimme hakemaan kiikaria, mutta samassa emo rynnisti korkean rantaheinikon suojaan, nousi kerran jaloilleen ja katosi taas. Poikaset juoksivat perässä. Olivatko ne ehkä kuulleet tai haistaneet meidät näin kaukaa, noin kilometrin päästä? Olimme tuulen yläpuolella, joten saattaa olla että pelästytimme ne. Karhut katosivat heinikkoon. Jatkoimme kiikarointia ja kohta näkyi poikasten telmintää heinikon keskellä. Ehkä oli hyvä että ensimmäisessä kohtaamisessa oli etäisyyttä. 
Illalla söimme sinisimpukkapaellaa ja marjoilla täytettyä suklaakääretorttua. Ja kyllä uni maitti! Ei keikkunut,  ei heilunut eikä tarvinnut herätä neljän tunnin kuluttua. Ah, mikä olo!

Tiistaina, toisena aamuna, heräsimme täydellisessä sumuvaipassa. Oli ihan tyyntä. Sumun seasta kuului moottorin säksätystä. Luulimme sen tulevan jostain toisesta lahdesta, mutta hetken kuluttua näkyviin - umpilahden puolelta - tuli vihreä kalastusalus. Ihmettelimme miten he olivat ajaneet kapeassa lahdessa huomaamatta ohitsemme. Alus ajoi vierelle ja vaihdoimme kuulumisia. Miehistönä oli paikallisen kipparin lisäksi kaksi slovakkia. He olivat käyneet kokemassa taskurapupyydykset lahden pohjukassa. Kippari kysyi tiedämmekö kuinka taskurapu keitetään. Pian meillä oli kolme valtavaa, vihaista, teräväsaksista otusta, jotka hädin tuskin mahtuvat suurimpaan kattilaan. Rapujen kanssa tuhertaessa kului kolme tuntia. Julmaa elävältä keittämistä seurasi lihan tonkiminen saksista ja kilven suojaamista vatsan lokeroista. Lihaa kertyi yhteensä vajaan kilon verran! Valkosipulilla ja valkoviinillä höystettyä rapukastiketta pastan kera olisi voinut tarjoilla koko komppanialle.


Hanski hakemassa taskurapuja viereen ajaneelta kalapaatilta

Kiinnostavien eläinhavaintojen lisäksi olemme löytäneet vähemmän miellyttäviä yllätyksiä sisältä veneestä. Jauho- ja riisipussista löytyi kummastakin mato, avaamattomassa (!) kaurahiutalepussissa oli kaksi perhosta. Yök! Kaikki oli ostettu Uudesta Seelannista.

Keskiviikkona 6. elokuuta ajoimme täysin peilityynessä ja osin sumussa 92 mailin matkan Kodiakin kaupunkiin. Näimme paljon ryhävalaita ja lintuja.

10.8.2003 Kodiak, Alaska
Kodiakin saarella on ollut asutusta noin 7500 vuotta. Saaren, kuten koko Alaskan, historiaa leimaavat kolmen eri kansan aikakaudet: eskimoiden, venäläisten ja amerikkalaisten. Kodiak on aluiit-eskimoiden aluetta. Sana kodiak tarkoittaa heidän kielellään saarta. Venäläiset uudisasukkaat saapuivat turkismetsästäjien perässä 1780-luvulla. Ensimmäinen venäläinen yhdyskunta perustettiin Kolmen pyhimyksen lahteen (Three Saint's Bay) vuonna 1784. Nykyiseen Kodiakin kaupunkiin venäläiset asettuivat 1792 antaen paikkakunnalle nimen Pavlovskaia Gavan, St. Paul's Harbor. Ortodoksisella kirkolla oli vahva rooli muuttoliikkeessä - kuten kirkoilla yleensäkin uusia alueita vallattaessa. Sipulikupoleita kohosi moneen eskimokylään ja paikallisia käännytettiin. Vuonna 1867 Aleksanteri II möi Alaskan amerikkalaisille 7,2 miljoonalla dollarilla.
Nykyään Kodiakin saarella on 14.000 asukasta ja 2500 karhua sekä saman verran kalastusaluksia. Kalastus (lohta, ruijanpallasta ja silliä) sekä taskurapujen pyynti ovat pääelinkeinot. 
Alaska on vulkaanista aluetta. Vuonna 1912 Novarupta-tulivuoren purkaus peitti Kodiakin tuhkaan. Vuonna 1964 maanjäristys (sama joka teki tuhojaan 2500 mailin päässä Havaijilla) ja sitä seuranneet tsunami-aallot tuhosivat useita kyliä. Edelleen merikartoissa on maanjäristyksen jäljiltä kartoittamattomia alueita.

Alaska käsittää 1 593 439 neliökilometriä eri tyyppistä maastoa arktisesta erämaasta vuoristoon ja rannikkoon. Havainnollistaen: Alaska on noin kaksi Suomea pitkä (2240 km) ja 3550 km leveä.
Beringin salmi, jonka takana on Venäjä, on kapeimmillaan vain 47 mailia.
Alaskassa on noin 100 000 jäätikköä. Korkein huippu on McKinley (Denali) 6194 metriä. 
Pääkaupunki on Juneau (27 000 as), suurin kaupunki Anchorage (220 000 as).
Asukkaita koko Alaskassa on noin 600.000.

Aleutit, Kodiak ja Alaskan niemi muodostavat Lounais-Alaskan (SW Alaska).
Aleuttien 150 saaren ketju ulottuu 1000 mailia länteen. Kodiakista on 200 mailia Prince William lahteen, jossa rannalla sijaitsee öljykapunki Valdez ja todennäköinen talvehtimispaikkamme Cordova.

Meillä on ollut uskomaton tuuri sään suhteen: +20-25 ja aurinkoista. Shortsit oli kaivettava uudestaan esiin. Kodiakin satama on täynnä eri kokoisia kalastusaluksia, joukossa muutama paikallinen huvivene. Me olemme tällä hetkellä ainoa vierasvene. Vieraita käy parikymmentä joka kausi. Satamapaikka maksaa 13 dollaria/vrk, eikä siihen sisälly muuta kuin vesi. Sähköä saisi 10 dollarin päivähintaan. Suihkuun pääsee sataman lähellä olevaan pesulaan, mutta puhtaus tulee tyyriiksi: suihku 5 taalaa! Onneksi vettä tulee sillä hinnalla 20 minuuttia, joten ehdimme kummatkin peseytyä yhdellä maksulla. Myös vaatteiden pesu on kallista: normaalikokoinen koneellinen 3,50 dollaria, kun se muualla on ollut 1-1,50. 
Ihmiset ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä. Paikallislehden reportteri kävi haastattelemassa, kalastajat käyvät juttelemassa. Saimme naapuripaatista ison lohen, joten kulinarismi jatkuu. Lohesta on paistettu fileet, tehty soppaa ja loppu nautitaan graavattuna. Mätiäkin siinä oli.
Kalan antaneet pojat ovat muualta kotoisin ja tulleet Kodiakiin kesätöihin. Kipparin kanssa jaetaan polttoaine- ja ruokakustannukset, voitosta kolme kansimiestä saavat kukin 10 prosenttia. He olivat juuri olleet merellä kolme viikkoa ja lähtivät pyykinpesun ja ruokaostosten jälkeen taas kuukaudeksi. Alus oli keskikokoa, noin 15 metriä pitkä. Se kalastaa verkoilla lohta noin viiden mailin päässä rannikosta. Kalat varastoidaan perkaamattomina altaaseen, joka on täynnä kylmää vettä.


Pojat koukkivat eri lohilajeja näytille


Kodiakin satama

Alaskassa on viisi lohilajia: Pink, Chum, Silver, Sockeye ja King. Yli puolet Alaskan lohisaaliista on pinkiä, king salmon on harvinaisin. Lohikalastuskausi kestää yleensä toukokuusta syyskuuhun. Saalismäärät ovat tarkoin säänneltyjä ja valvottuja.
Lohet kutevat makeassa vedessä, joissa ja jokisuistoissa, mutta vaeltavat merelle syömään ja kasvamaan. Eri lajit viettävät eri pituisen ajan merellä, jotkut jopa kuusi vuotta.  Aikuisena ne vaeltavat takaisin syntymäjoelleen kutemaan. Ihminen ei ole pystynyt selvittämään millä keinoin lohi löytää aavalta mereltä takaisin tiettyyn jokeen.

Edellinen  -  Seuraava